Suvun tarinoita
Armas Ruotoistenmäki

Jukka Mäki

Kirjoittaja: Armas Ruotoistenmäki

Juho Hermanninpoika Ruotoistenmäki, joka käytti myöhemmin nimeä Jukka Mäki, syntyi vuonna 1886 Keisarillisessa Suomen suurruhtinaskunnassa, Pyhäjärven O.l. pitäjän, Ruotasen kylän, isossa Ylitalossa. Jukan äiti oli Komun Karvosenmäestä, omaa sukua Nikula. Pojan syntymisestä oli kaksinkertainen ilo, koska kaksosena saatiin myös tytär, jolle annettiin nimi Anni. Talossa asui myös Jukan setä Juho vaimonsa Liisa Taavetintytär Savolaisen kanssa. He olivat minun äitini vanhemmat. Lapsia oli molemmilla veljeksillä runsaasti.

Elettiin vuosisadan vaihdetta. Hiidenkylän kankaita ajeli susiturkissaan outo ruotsalainen herra Sahlstein, Ylitalon Jukan tuleva appiukko. Hän oli merkillinen mies, joka maksoi isännille niin paljon kultamarkkoja, etteivät he koskaan ole voineet semmoista uneksiakaan. Lupasi, että saatte asua talossanne niin kuin ennenkin. Puumerkin hän sentään vaati semmoisen kauppakirjan alle, jossa talon omistusoikeus satoine metsähehtaareineen siirtyi hänen edustamalleen yhtiölle. Isännät kilvan tekivät sopimuksia hänen kanssaan, eihän metsällä ollut mitään arvoa tähänkään asti ollut.

Siihen Ylitaloon tuli vanhin veli Antti Ameriikasta ja yllytti Hermannia ja Jussia sinne, ja he innostuivatkin heti lähtemään. Ameriikassa kuitenkin Jussi pian kuoli kuumeeseen ja Hermanni kaivoksessa, joten Jussi-poika, tuleva Jukka Mäki, sisaruksineen oli täysin orpo. Ylitalon isännäksi päästyään Antti jakoi talon kolmia, myi osansa Leväniemestä tulleelle Kokkomäen Villelle ja matkasi perheineen Ameriikkaan, jossa hänkin kuuluu kuolleen pian. Hermannin osa Ylitalossa joutui hänen serkulleen Samuli Ruotoistenmäelle tai Ruotaselle, niin kuin silloin kutsuttiin. Alitalon Samppona hänet tunnettiin paremmin, tämä hyväntuulinen kunnallis-ja lautamies. Näin Jussi-poika vanhempiensa lisäksi menetti myös kotinsa vieraille.

Huutolaiseksi Komulle

Niinä aikoina Pyhäjärven kirkolla myytiin huutokaupalla kunnan hoitoon jääneitä ihmisiä muille, jotka sitoutuivat heitä vuoden halvimmalla elättämään. Heidän joukossaan oli eräs erittäin vankka toisella kymmenellä oleva poika, jota ihmeteltiin: "Tämähän oli sen ison Ylitalon Hermanni-isännän poika Jussi. Miten se nyt on tuossa joukossa?" kyseltiin. Joku tiesi kertoa hänen äitinsä kuolleen silloin lavantautikesänä, niin kuin moni muukin. Kun hänen myyntivuoronsa tuli, ei hänestä tehty minkäänlaista tarjousta.

"Sehän tuommoinen syö monen vanhan vaivaisen ruuan ja siinä kuuluu vielä kaatumatautikin olevan", joku tiesi kertoa. Lopulta joku Komujärven takainen isäntä esitti vaatimuksensa, joka oli niin suuri, että myyjän suu jäi ihmetyksestä auki. Mutta kun muita tarjouksia ei tehty, vahvistettiin Jussi Hermanninpojan häpeällinen huutolaiseksi myynti tukevalla nuijaniskulla kunnantalon pöytään. Näin outo isäntä lähti kuljettamaan Jussia Verkkorannasta kohti Ruotasen rantaan olevaa viittatietä, joka tuntui jotenkin niin turvalliselta, olihan Jussi hiihtänyt kansakouluunsa tätä tietä monena talvena. Kun he saapuivat kirkkotietä Ylitalon mäelle, ei tuikkinut tuli kotitalosta. Paikalla olivat vain rumat rauniot joissa näytti kuolema käyneen, sillä Hermanni-isän ja Jussi-sedän rakentama rakennus oli hajotettu ja viety kirkolle. Se on nykyinen komea Rauhanlahden rakennus Ilkan alueella. Juho-vaarin rakentamalla vanhalla puolella näkyi ahkera Kokkomäen Ville perheineen olevan jo puhdetöissä; he olivat kuin näyttämöllä, kun ajettiin isojen avonaisten akkunoiden ohi. Ei silloin tuhlattu kangasta verhoihin. Näki, että tämä suku aikoo pärjätä pitkään tällä mäellä, ja on pärjännytkin.

Jukan vaari Juho oli menehtynyt 1867 nälkä- ja tauti vuonna, kuten hänen serkkunsakin Lepikon Martti, jota Mykkä-Martiksi kutsuttiin. Martilta jäi poikia puoli tusinaa, joista Juho on minun Matti-isän isä. Jukan isä veljineen joutui vaarin kuoleman jälkeen Alitaloon Samppo-setänsä hoitoon. Tätä setää myös Ukoksi kutsuttiin. Alitalossa aikuistuttuaan veljekset palasivat Ylitaloa raivaamaan ja rakentamaan nuoruuden innolla ja kiireellä. Heillä ei peukalo ollutkaan keskellä kämmentä, olivathan he itsensä kuulun Tuoriniemen Eliaksen tyttären pojanpoikia. Niin huutokaupalla myydyn Jukka-pojan matka jatkui Ylitalon mäeltä Ko-mujärven takaiseen taloon, missä tulijalle tarjottiin iso keittokuppi ja lämmin yösija pitkävillaisten velttien alla. Navetan takana odotti jo iso havukasa. sekä tukeva tukista sahattu pölkky kassaroineen aamuista ahertajaansa.

Vuodet kuluivat, Jukan huutolaisaika päättyi aikanaan ja alkoi rengin ura. Oli aikamoinen arvonnousu päästä rehvakkaaksi rengiksi kylän isoimpiin taloihin kuuluneeseen Alitaloon ja täyttää nälkäinen vatsa Riitta-tädin suuren vellipadan äärellä. Joskus iltaisin kun väsymys voitti ja tautikohtaus tavoitti, jouduttiin Jukka kantamaan miehissä joukolla tallinladon lämpimiin heiniin, tai vuoteelle lepäämään. Hänhän oli iso mies. Sieltä hänet aamulla armotta ajettiin jo puoli viideltä, talon tavan mukaan, edellisen päivän niitosta kyljet valmiiksi kipeinä heinäväen ahkeraan joukkoon.

Rauhanlahden rakennuksen hirsikehikko on Jukka Mäen kotitalosta

New Yorkin miljonäärien palveluksessa

Ameriikkaan teki Jukankin mieli, sehän oli yleinen tapa silloin. Ei muuta kun matkaan vain, ja hyvin hänet kelpuutti Allan-linjan laivaan ameriikkalainen vastaanottaja Hankoniemen satamassa. Siinä meni taas yksi pienen Suomen potra poika rakentamaan henkensä kaupalla suurta Ameriikkaa ja kokemaan ne kohtalon oikut mitä tulevaisuus oli hänelle tuova tullessaan. Ameriikassa kaivoksen uumenissa hän oli lähellä kokea isänsä kohtalon, mutta hyvän onnen kanssa selvisi sieltä ja ryhtyi rakennusalalle urakoitsijaksi. Hän teki kovasti töitä ja oli säästäväinen, joten hänestä tuli hyvin toimeentuleva mies.

Sitten tapahtui asioita, jotka voisivat olla vaikka satukirjastakin, sillä eräs ruotsalainen prinsessa aikoi matkustaa Ameriikkaan ja tarvitsi seuraneidikseen sopivan henkilön ja tähän tehtävään kelpuutettiin alussa mainitun metsä-herra Sahlsteinin korkeasti koulutettu tytär Hellin, piirtäjä Kylli Kosken täti. Ei Ylitalon Jussille sentään ollut suotu elämänkumppaniksi itse tätä prinsessaa, vaan kuitenkin hänen seuraneitinsä ja olihan se jo jotain sekin.

Nyt alkoi Jukan ja Hellinin elämässä uusi jakso, "Nyyjörkin" miljonäärien vastuullinen talouden hoito. Olihan Hellin-rouvalla sellaiset suositukset ja työtodistukset, että niillä olisi voinut pyrkiä vaikka itse "Valkoiseen taloon", ja Jukka-setä, niin kuin häntä kutsuttiin, oli omaksunut vaimonsa hienot esiintymistavat, vaikka ei ollut käynyt muuta kuin kansakoulun, jonka sanoi auttaneen häntä monessa elämänsä vaiheessa.

Rahamiehenä Suomessa

Niin aika kului ja Jukan mielessä Ruotasen kylä oli säilynyt maailman parhaana paikkana, vaikka se oli häntä niin kovin kohdellut. Jukka ja Hellin tulivat Suomeen, Ylitaloon kolmikymmenluvun alussa, silloin kun täällä käveli maantietä pitkin nuoria miehiä, jotka kerjäsivät emänniltä ruokansa. Jukka, jota mainittiin rahamieheksi, olisi voinut ostaa montakin Pyhäjärven taloa, mutta ei niin tehnyt, koska ei onnistunut saamaan mieleistään juuri Ruotasen lähettyviltä. Kiukaanniemi, Loukkola ja Toivola olivat paikkoja joita hän ostatteli. Innokkaana erämiehenä Jukka vuokrasi monena kesänä Paljakka-saaren, joka silloin kuului Alarinteen Otolle. Siellä he viettivät iki-ihania kesäpäiviä paikalla, jonka jo kivikauden ihminen oli ammoin asuttanut. Jukka rakensi sinne myös kesämökin, kauniin Pyhäjärven keskelle.

Tavallista älykkäämpänä ihmisenä Jukka tajusi kuitenkin sodan olevan tulossa ja päätti matkustaa vaimoineen takaisin Ameriikkaan, mutta sitä ennen hän teki synnyinseudulleen palveluksen, jota ei kukaan ennen ollut tehnyt. Hän perusti Myllylään kansakoulun Ruotasen, Rannankylänja Komun yhteiseksi opinahjoksi. Ameriikassa Jukka toimi Suomen avustusjärjestöissä ja siellähän saatiin ensimmäiset kahvipaketitkin sodan jälkeen. Mäet olivat yhteensä seitsemän vuotta Suomessa ja vuonna 1938 he palasivat Amerikkaan. Aika kului, ja Jukka ja Hellin ylittivät viimeisen kerran Atlantin valtameren ja heidät saatettiin Karstulaan, Sahlsteinin sukuhautaan, rakastamansa isänmaan multaan. Heistä oli jäljellä vain kourallinen tuhkaa hopearasioissa. Sillä maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.

Huutolaispojasta levylaulajaksi

Kirjoittaja: Jorma Tulkku

Pyhäjärven kirkonkirjojen mukaan Jukka Mäki eli Johannes Hermanninpoika Ruotoistenmäki syntyi 27.12.1886 Alitalossa, Ruotoistenmäki 32. Hänellä oli kaksoissisar Anna, sisaret Miina ja Lydia sekä veljet Herman ja Albert. Perheen isä oli Herman Juhonpoika Ruotoistenmäki, (s. 1860), ja äiti Miina Samulintytär Nikula (s. 1855). Miina, Anna, Juho ja Herman päätyivät USA:han. Siirtolaisinstituutin internetrekistereistä selviää, että ensin matkusti 13-vuotias Anna vuonna 1899, sitten Miina vuonna 1903, Juho 18-vuotiaana 23.8.1905 ja Herman 1906 ja kaikki käyttivät nimeä Ruotanen.

Siirtolaisinstituutin matkalipputietojen perusteella Johannes Hermanninpoika Ruotoistenmäki eli John Ruotanen Pyhäjärveltä matkusti Amerikkaan Utahin valtioon Eurekaan 18 vuoden iässä. Polaris-laiva lähti Hangosta 23.8.1905 ja Cunard Linen Saxonia Englannista 29.08.1905. Lippu maksoi 469 markkaa. Säilyneitten muistokirjoitusten mukaan hän oleskeli aluksi keskivaltioissa, pääasiassa Chicagossa, kävi Kaliforniassa ja siirtyi vuoden 1917 tienoilla New Yorkiin. Hän toimi rakennusalalla.

Laulaja

Jukka Mäestä kehittyi tunnettu laulaja, baritoni, joka heti New Yorkiin tultuaan 1.5.1917 ja 31.1.1918 levytti bassolaulaja Alex Pasolan kanssa duettona sinfoniaorkesterin kanssa mm. Kuulan "Aamulaulun", Wennerbergin "Kun kevät koittaa" ja Steinin "Tullos lippumme luo". Mäki ja Pasola olivat mukana myös New Yorkin Laulumiesten levyttäessä suomalaisia lauluja 17.6.1929, jolloin tehtiin kaksi levyä. Kaikkiaan viidestä levytyksestä neljä on saatu talteen. Jukka oli New Yorkin laulumiesten uskollinen jäsen 20-luvun alkuvuosista elämänsä loppuun saakka.

Jukka Mäen jäämistöstä löytyi nuottikokoelma. Mäen Suomeen tuomaa ohjelmistoa. Vanhimmat Mäelle omistetut nuotit ovat vuodelta 1906 ja "New York 27.6.1914 John Mäki" sekä "Jukka Mäelle Betty Rautiaiselta NY 28.3.1919". Betty Rautiainen on Hellin Sahlsteinin Karstulasta kotoisin olevaa Rautiaisten sukua. Uusin nuotti on vuodelta 1923 "Hengellisiä duettoja'" J. Pohjanmies, Gummerus, Jyväskylä. Suomalaisia ja amerikkalaisia laulu-nuotteja säestyksineen on kaikkiaan 67 numeroa, kevyttä klassista ja arvokkaampaa viihdettä. Ehkäpä amerikansuomaisten haaleilla laulettavaan kevyempään ohjelmistoon Mäki ei nuotteja kaivannutkaan. Jukka Mäen laulajanura näyttää alkaneen heti Amerikkaan tulon jälkeen. Ohjelmisto on vaatinut opiskelua, baritoniduetot eivät suju pelkillä luonnonlahjoilla. Kun kolmekymmenluvulla saatiin Ruotasille ensimmäiset radiot, Jukka Mäen ääni tunnettiin; levyt olivat ehtineet Yleisradion kokoelmiin.

Sahlsteinit

Hellin Sahlstein, (s. 22.12.1883), muutti Karstulasta Helsinkiin 2.7.1919 ja hänen sukulaisensa Betty Rautiainen antoi Jukka Mäelle omistetun nuotin New Yorkissa samana vuonna. Hellinin isä Viktor, tarinoitten rikas ruotsalainen metsäherra, oli käynyt triviaalikoulun Kokkolassa ja toimi ensin Kokkolan Donnerien omistaman Karstulan ruukin kirjanpitäjänä ja myöhemmin itsenäisenä asioitsijana Jyväskylässä. Siinä ominaisuudessa Sahlstein on voinut kierrellä puutavarayhtiön asiamiehenä metsiä ostelemassa Pyhäjärveä myöten.

Viktor Sahlsteinilla oli Karstulan sillan korvassa asunto. Perheessä oli seitsemän tytärtä ja yksi poika. Lapsia koulutettiin, ja tytär Hellin päätyi Ruotsin kuninkaalliseen hoviin hovineidiksi, ja kun eräs prinsessa matkasi Amerikkaan, palkattiin Hellin seuraneidiksi matkalle. Hellin jäi Yhdysvaltoihin ja hakeutui kuninkaalliset tavat osaavana ja kuninkaallisesti suositeltuna New Yorkin miljonäärien palvelukseen. Hellin oli taiteilija Kylli Kosken täti. Kun tämän jäämistöä selvitettiin, löytyi komea amerikanarkku, jossa oli edellä kuvattu nippu Jukka Mäen nuotteja. Johonkin aikaan vuoden 1919 jälkeen Jukka Mäki ja Hellin Sahlstein kohtasivat ja avioituivat. Hellin pääsi miljonäärien taloudenhoitajaksi. Myös komealle ja sujuvasti käyttäytyvälle Jukalle löytyi töitä raharikkaiden luottotalonmiehenä, olihan hänellä kokemusta rakennusurakoitsijanakin.

New Yorkin Kansallisseuran johtokunta vuonna 1946, mr Jukka Mäki takarivissä vasemmalla

Ameriikanpaketit

Tiedot Mäkien Suomessa olosta perustuvat perheiden perimätietoon. Armas Ruotoistenmäki muistaa, että Mäet tulivat Suomeen helmikuussa 1931. Hän oli silloin 12-vuotias ja toisella luokalla kansakoulussa. Helli oli paleltua, kun hänellä oli niin kevyet vaatteet. He asuivat Ylitalon vintillä, jonka Jukka oli kunnostanut, serkkunsa Riikan täyshoidossa. He matkustelivat, Pälkäneellä oli Hellin sisar Bertta ja sisarentytär taiteilija Kylli Koski. Rouva kävi pari kertaa välillä USA:ssa ja Jukka kerran.

Palattuaan Amerikkaan vuonna 1938, toimi Jukka Mäki tarmokkaasti New Yorkin Kansallisseuran toimikunnassa, joka pakkasi ja lähetti vaatteita sotaa käyvään Suomeen. Amerikanpaketit muistetaan Ruotasilla. Jukka Mäki valittiin New Yorkin Kansallisseuran johtokuntaan vuonna 1946. Sitten vuonna 1952 tuli terveiset, että heillä ei ole varoja ja terveyttä tulla enää Suomeen.

Johannes Ruotoistenmäki, Juho Ruotanen, John Ruotanen, Juho Mäki, ystävien kesken Jukka Mäki, ja USA:ssa virallisesti mr John Mäki kuoli New Yorkin Uutisten muistokirjoituksen mukaan 27.12.1956 vakavan sairauden murtamana New York Hospitalissa tasan 70 vuoden iässä.

Takaisin

© 2006 Mikko Ruotoistenmäki